Ne sanoi kommunismi!

Sanoimme me myös “homo” ja “avaruus”. Avaruushomokommunismi on lause, joka hymyilyttää useimpia. Se vaikuttaa huumorilta, eikä suotta: se on humoristinen lause, jota kyseinen kuvitus alleviivaa. Eläin lentävässä lautasessa saattaa hymyillä hampaat irvessä, tai hän saattaa virnistää ivallisesti, mutta ei suinkaan sinulle, vaan ehkä epäilijöille. Koska hetkinen, avaruushomokommunismi; miksipä ei!

"Täysin automaattinen luksuskommunismi" on Aaron Bastanin manifesti ja kirja. Sen perusajatuksena on laajamittainen teknologinen kehitys, joka automaation myötä vapauttaa meidät työnteosta ja puutteesta ja tekee näin tyhjäksi kapitalismin. En itse ole aivan varma, mitä ajattelen automaation ja tekoälyn kehittymisestä, kun olen enemmän degrowth-ajattelun kannalla, mutta ajatus erilaisesta tulevaisuudesta kiehtoo valtavasti. Ja mikä olisikaan toiveikkaampi tulevaisuudenkuva kuin utopia!

Meidän maailmamme on muuttumassa ahdasmieliseksi, enemmän ja enemmän työ- ja suorituskeskeiseksi (vaikka töitä ei ole) ja tulevaisuus näyttää lohduttomalta. Mutta avaruushomokommunismi näyttää aivan toisenlaista!

Muu kuin heteronormatiivisuus on vapautta ja turvallisuutta. Se on turvallista tilaa meille kaikille, vapautta olla olemassa sellaisena kuin me koemme itsemme. Myös vapautta etsiä sopivaa tapaa olla itsensä. Se on suuresti erilaista kuin nykyinen tila, jossa pelkäämme eri kieltä puhuvia ihmisiä ja erilaisuutta. Me pelkäämme sitä niin paljon, että emme huomaa rahaa omistavan luokan sortoa. Avaruushomokommunismissa ei ole sortoa! On mahdollista olla vapaa, omanitsensälainen, ihana, juuri niin kuin sinä olet.

Kapitalismi on luokkasotaa. Kapitalismi tarkoittaa pääomaa harvoille ja raatamista muille. Siinä missä meidän yhteiskuntamme pitäisi rakentua sen jäsenten hyvinvoinnin edesauttajaksi, se tuntuu lähinnä palvelevan tällä hetkellä yritysmaailmaa ja niitä, joilla jo on vähintäänkin kylliksi. Meille sanotaan, että maailma järkkyy, mikäli systeemiä muutetaan. Meitä varoitetaan keinuttamasta venettä. Meidät laitetaan kilpailemaan toisiamme vastaan niin asunnoista kuin työpaikoistakin, jopa terveydenhuollosta, jonka rajat ovat tulleet vastaan jo hyvän aikaa sitten.

Utopiassamme me olemme yhdessä ratkaisseet ongelmat, jotka johtavat mm. kodittomuuteen ja nälkään. Ihan totta, nämä eivät ole ratkaisemattomia ongelmia ja johtuvat omaisuuden jakautumisesta epäreilusti ja ilmastonmuutoksen mukana tuomista ongelmista. Muutos on mahdollista, vaikka esimerkiksi ilmaston suhteen meillä on kiire, koska olemme jo myöhässä.

Me yritämme vain selvitä, ja se pitää meidät niin kiireisenä, että emme edes ehdi toimia. Kapitalistinen eetos kehottaa meitä selviämään yksin, paremmin kuin muut, mutta meidän vaihtoehtoisessa utopiassamme me toimimme yhdessä, nostaen yhdenvertaisesti meitä kaikkia korkeammalle.

Markkinat ja konservatiivinen yhteiskunta asettavat meitä muotteihin, yrittävät ainakin vimmatusti. Yleisesti ottaen Eurooppaa valtaa taantumus ja sen mukana ahtaammat identiteetin muotit. Utopiassa me juhlimme erilaisuuttamme, juhlimme sitä identiteettiä, jonka koemme omaksi, turvallisesti ja ilman pelkoa.

Kukaan ei ole päässyt avaruuteen yksin. Se on ollut äärimmäisen iso yhteisponnistus, vaikka siihen tietenkin liittyy kilpailua ja suurvaltapolitiikkaa. Mutta saavutuksena se on merkittävä, ehkä jopa suunnaton. Mitä muuta me voisimmekaan tehdä yhdessä? Tehdä asumiskustannuksista siedettäviä? Saada aikaan kansalaispalkan, jolloin me voisimme toimia vahvuuksiemme emmekä selviytymisvaistomme mukaan?

Meidän annetaan ymmärtää, että arvomme on kiinni koulutuksestamme, kehostamme, työpaikastamme, omaisuudestamme ja siitä, kuinka kovaa jaksamme juosta kukin omassa oravanpyörässämme. Avaruushomokommunismi alkaa siitä, kun lopetamme juoksemisen ja alamme yhdessä rakentaa sitä tulevaisuutta, jonka me ansaitsemme. Utopiaa ei voi rakentaa ilman aikaa, utopia ei rakennu polttamalla ihmisiä loppuun. Utopia alkaa siitä, että me järjestämme meille mahdollisuuden aloittaa sen rakentaminen, ja siksi meidän täytyy muuttaa käsitystämme työstä.

Järjestelmässämme me annamme isoimman osan hereilläoloajastamme jollekin, joka hyötyy siitä rahallisesti. Suurin osa työstä, jota teemme, vahingoittaa planeettaa jollain tavoin, jolloin me teemme oloamme täällä vain vaikeammaksi ja vaikeammaksi. Utopiamme on erilainen, se voi olla sellainen, jossa emme käytä niin paljon resursseja, tulemme toimeen vähemmällä, mikä vääjäämättä tarkoittaa sitä, että joku saa vähemmän rahaa, eikä se ole ainakaan tällä hetkellä vähimmällä elävä osa. Utopiassamme me kaikki saamme sen verran kuin tarvitsemme.

Utopiamme voi olla myös sellainen, että olemme ratkaisseet rajallisten resurssien ongelman ja kehittäneet automaation huippuunsa, joten kenenkään ei tarvitse työskennellä. Mutta en oikein tiedä. Internet ei tuonut meille vapautta, vaan suuryritysten omistamat sosiaalisen median alustat, jotka omistavat meidän tietomme ja meidät. Tekoäly-yhtiöt ja sähköautot synnyttävät tekno-oligarkkeja joilla on mittaamattomasti valtaa. Vaikuttaa siltä, että teknologinen kehitys ei yhdistä meitä, ei tee meitä yhdenvertaisemmiksi, vaan pikemminkin antaa lisää valtaa niille, joilla sitä jo on.

Me emme kaipaa Elon Muskeja, me emme kaipaa Sam Altmaneja, me emme kaipaa Miki Kuusia. Toiset siirtelevät rahaa toisilta oligarkeilta itselleen ja käyttävät kauppatavarana meitä ja meidän tietojamme, toiset sen sijaan orjuuttavat alustakapitalismilla niitä, joilla ei ole muita mahdollisuuksia. Utopiassamme selviäminen ei ole mikään loistava mahdollisuus, utopiassamme selviäminen on itsestäänselvyys. Utopiassamme kommunismi ei ole epäonnistunut poliittinen malli, vaan se kuvaa yhteistä pyrkimystä kohti parempaa tulevaisuutta; jaettua unelmaa ja yhdessä tekemistä.

Utopiassamme meillä on yhteinen päämäärä. Utopiassamme me emme kilpaile keskenämme murusista: me rakennamme yhdessä jotain mahdotonta. Avaruushomokommunismi ei ole poliittinen manifesti. Avaruushomokommunismi on unelmien kieli. Avaruushomokommunismi on vapautta sosiaalisista paineista. Avaruushomokommunismi on vapautta fyysisistä rajoista, vapautta valtioista. Avaruushomokommunismi on vapautta toimeentuloon liittyvistä huolista.

Avaruushomokommunismi on se hetki, kun kenenkään ei tarvitse miettiä, onko rahaa lääkkeisiin tai ruokaan, vaan minkä värisen avaruuspuvun pukee päälleen tänään. Tosin, meidän on syytä aloittaa omalta palloltamme.

Avaruushomokommunismi, miksipä ei?

-J